Eilen illalla tuli nautittua annos kotimaista kulttuuria vanhemman Vares-leffan muodossa. Mitäpä siitä nyt sitten voisi rakentavasti sanoa.. Tuota. En ole koskaan ollut suuri kotimaisten elokuvien ystävä, mitä nyt Levottomat ja Kulkurin valssi ovat ihan miellyttäviä ;-) Mutta jotenkin suomalaisten näyttelijöiden maneerit ärsyttävät, ja tönkkö kielenkäyttö tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Toki Kaurismäkien elokuvat erottuvat edukseen, mutta heidän tyylinsä on hieman erilainen kuin näiden valtavirtakökköleffojen. Muutama hauska kohta leffassa oli, Samuli Edelmann teki kohtuullisen roolisuorituksen.. ja kyllä, jos "Mitä vittua" -lehteä joku ryhtyisi julkaisemaan, niin varmasti tilaisin.

Eilen löysin kirjastosta Edy Poppyn teoksen Anatomia.Monotonia. Olen jo jonkin aikaa halunnut saada kyseisen teoksen käsiini ja kotiin päästyäni olikin pakko syventyä kirjan saloihin. "Haluan mieluummin kiinnostavan elämän kuin onnellisen elämän." Kiinnostavalta todellakin vaikuttaa. Itselläni elämä on siinä vaiheessa, että rakkaus ja seksi kulkevat onnellisesti käsi kädessä saman ihmisen kanssa, ei tarvitse (enää) etsiä toista toisaalta, toista sitten taas jostain muualta. Eikä sitä jännitystäkään niin hirveästi kaipaa, näin ihmissuhteiden kannalta siis. Joten ajatus luvallisesta uskottomuudesta, josta vielä keskustellaan kumppanin kanssa on hirveän vieras itselleni, siksipä on virkistävää lukea jotain näinkin erilaista. Edy Poppy kirjoittaa rehellisesti, sanoo asiat niin kuin ne on, eikä mitään peitetä korulauseisiin vaan asiat tuodaan raa'asti esille. Varsin kiehtovaa. En malta odottaa, että ehdin lukemaan kirjan loppuun. Miten lopulta käy ihmisten, jotka vain repivät itseään rikki etsiessään täytteitä tyhjyyteensä.